Unileipää, kuolonvettä, spiidiä – Huumeet Suomessa 1800-1950
Ylikangas, Mikko
Sidottu, 264 s.
Atena Kustannus
Suomessa on totuttu puhumaan huumeista varsin uutena yhteiskunnallisena ongelmana, mutta maamme huumeiden historia on kiinnostavaa luettavaa. On ehkä yllättävää, että jo 1920-luvulla puhuttiin huumeongelmasta Helsingissä tai että Suomi oli yskänlääkkeenä käytetyn heroiinin kulutuksessa johtava länsimaa 1930-luvulla. Kuitenkin jo 1800-luvun alussa viranomaiset olivat huolissaan esimerkiksi oopiumin väärinkäytöstä, vaikka varsinaista huumausainekontrollia ei ollut. Ristiriita laillisen käytön ja väärinkäytön välillä jatkui läpi kirjassa käsiteltävän ajanjakson 1800-luvun alusta 1950-luvulle. Morfiinia, kokaiinia ja heroiinia sai pitkään vapaasti tai helposti reseptillä. Samaan aikaan huumausaineiden pimeä kauppa kukoisti.
Laaja ja yleistajuinen teos kertoo, miten huumaavat aineet tulivat Suomeen, ketkä niitä käyttivät tai väärinkäyttivät ja kuinka käyttö ja huumekulttuuri muuttuivat 150 vuodessa. Kirjassa tarkastellaan valtiovallan ja lehdistön suhtautumisen muutosta, huumausainekontrollin syntyä ja kehitystä, vieroitushoitojen kehitystä sekä Suomea laittoman huumekaupan näyttämönä. Kiinnostavaa on myös lukea heroiinin ja metamfetamiinin käytöstä viime sodissa sekä taiteilijapiirien huumekokeiluista.
Suomen Akatemian ohjelmapäällikön, FT Mikko Ylikankaan tietokirja perustuu monipuoliseen lähdeaineistoon. Muun muassa oikeuslaitoksen, poliisin ja lääkintöhallituksen arkistolöytöjen ohella kirjassa esitellään huumausaineista käytyä keskustelua ja kokemuksia sanomalehtikirjoituksissa, kirjallisuudessa sekä esimerkiksi sotaveteraanien muistelemina.
“On usein väitetty, että Suomen ensimmäiset narkomaanit olivat sotaveteraaneja. Ylikankaan erittäin mielenkiintoinen teos paljastaa, että näin ei suinkaan ollut, vaikka sota lisäsikin huumaavien aineiden käyttöä.”
Erik Ahonen, Aamulehti, 8.5.2009
“Kirja on kiehtova yleisesitys ikuisesti ajankohtaisesta aiheesta.”
Risto Nevanlinna, Basso, 3/2009
“Unileipää, kuolonvettä, spiidiä (Atena 2009) antaa kattavan kuvan 1900-luvun alun huumausainekäyttäytymisestä maassamme.”
Anni-Helena Leppälä, Kansan Uutiset 15.5.2009
“Kirja graafisine esityksineen, tilastoineen ja kuvineen antaa täysin uudenlaisen kuvan ongelmavyyhdistä, jota vuosikymmenet vähäteltiin ja jota ei minkäänlaisena ongelmana edes koettu.”
JohnnytKai Forssell, Satakunnan Kansa 7.5.2009
“Maan huumehistoriasta koottu teos ravistelee perään lisää totuttuja käsityksiä paljastamalla, että seuraavalla vuosikymmenellä Suomi kuului laillisessa heroiinin käytössä maailman kärkimaihin.”
Reima Luukkanen, Pohjalainen, 4.5.2009
“Kirja antaa aikaperspektiiviä tämän ajan päihdepolitiikkaan ja huumeidenvastaiseen työhön.”
Super 9/2009
“[Ylikangas] sitoo suomalaisen huumehistorian onnistuneesti osaksi länsimaista huumehistoriaa. [...] Ylikankaan kieli juoksee hyvin ja kirjan lukee mielellään. [...] Unileipää, kuolonvettä, spiidiä on tärkeä lisä suomalaiseen historiankirjoitukseen.”
Jaakko Hämeen-Anttila, Tieteessä tapahtuu, 6/2009
Ostoskorisi on tyhjä